sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Y U NO HAPPY?

okei, tulossa kyllä aika kliseinen postaus, mutta tää aihe on pyörinyt mun päässäni koko viikon, pakko saada kirjoittaa se tänne.


Surullisuus, yksinäisyys, epätoivo, haluttomuus, elämänilon kadottaminen, kuoleman yliarvostaminen, väsymys, kipu, itku, syömättömyys. Tällasta settii saattaa olla oikeesti niin monessa blogissa, päivittäin. Oonko oikeesti ainoo, kenen mielestä on vähän yliampuvaa ruveta avautumaan omista ongelmista blogiin. En sano, etteikä nyt sais kirjottaa, jos on vaik joskus ollu huono päivä, mutta jos sun kirjotukses alkaa seuraamaan tätä kaavaa "mulla on niin paha fiilis ja oon yksin. haluun kuolla" niin pitäiskö ruveta vähän miettimään, onko se asia ihan oikeesti tolleen vai onko se vaan huomion kerjäämistä tai liiottelua. On meikäläiselläkin ollu tässä vaikeeta, tiiän monia muita ihmisiä kenellä on ollu vaikeeta, itseasiassa hyvin läheisiäkin ihmisiä, kenellä on ollut oikeesti vaikeeta, mutta ne ei oo kirjottanut siitä blogiinsa, enkä kirjottanut mäkään. Päin vastoin, pidin sen asian omana tietonani ja annoin vaan hyvinhyvinhyvin läheisten ihmisten tietää siitä. Ei mulla käynyt mielessäkään, että alkaisin täyttämään mun blogiani viilsviils-postauksilla.


 Musta on ihan ymmärrettävää olla masentunut, jos vaikkapa sun vanhempas pahoinpitelee suo tai jos sulla on valtavat fyysiset tuskat kokoajan, jonkun tulehduksen takia. Musta on okei olla masentunut, jos sulla on oikeesti asiat huonosti, mutta jos sun ongelmas on se, että sä oot läski niin voi isäkissan vittu, olisiko parempi sitten vaan olla hissukseen ja ajatella vähän, että onko painoindeksi syy angstata sun paskaa elämääs blogiin. Moni pitää kuolemaa jonkinlaisena pakokeinona ja kylvää sitä "elämä on vaikeeta, kuoleminen on helppoa"-juttua ympäriinsä ja sitten, kun joku tulee kysymään, että "onko sulla kaikki ihan okei?" niin ruvetaan siihen "muo turhauttaa ihmiset, ketkä kysyy oonko okei, muttei ne silti välitä musta yhtään". Jos susta kuoleminen on helppoa ja eläminen perseestä, niin kultaseni, aseta sitä rimaa vähän matalemmalle ja opi nauttimaan elämästä, jos me ei synnytäkkään uudelleen, niin sitten vituttaa.


Elämää ei oo tarkoitettukkaan helpoks, ei kukaan voi olla niin sokee, että olettaa kaiken tapahtuvan sormii napsauttamalla.   En sano, että aina täytyis olla iloinen, kaikilla on huonoja päivä ja huonoja ajanjaksoja, mut niistä pitää oppii pääsemään yli. Jos joku sanoo suo rumaksi niin annat olla vaan, kyllä muokin ollaan sanottu rumaksi, mulle ollaan sanottu, että näytän huoralta, ja oonko ollut kiinnostunut siitä. en. miksen? koska loppujen lopuks muiden mielipiteellä ei oo väliä. Feel good, look good, silleen se homma vaan menee.

6 kommenttia:

  1. Toiset ovat oikaesti vakavasti masentuneet tai isojen ongelmien keskellä, ja kirjoittavat tuollaista blogia auttaakseen itseään. Kirjoittavat sinne viisaita asioita ja käsittelevät tunteitaan, joka saa heidät voimaan paremmin. Toiset toki laittavat sinne tarpeettomia viiletykuviaan, mutta ehkä osa heistä voi oikeasti pahoin. He eivät vain osaa enää kirjoittaa pahasta olostaan, koska ovat sulkeneet yhteyden tunteisiinsa.. Aina on niitä, joska kuitenkin osaavat käyttää jotain väärin. On niitä huomionkerjääjiä, mutta myös oikeasti pahoin voivia. Jos moisten blogien lukeminen ei kiinnosta, voisin sanoa, että anna suoraan olla. Mikä sitä itse on toisten blogeja arvostelemaan, ja veikkaan, että muutama arvostelija ei auta asiaa.

    VastaaPoista
  2. Asiaa! musta on kans aika säälittävää just joku facebook tilapäivitys angstaukset + joku tyylii galtsun blogi angstit. ;p

    VastaaPoista
  3. mut miks pitäis ylläpitää "mulla menee hyvin"- kulissiakaan? Ehkä se auttaa ihmisiä käsittelemään niitä asioita, jotka päässä pyörii. Kirjoittaminen kuitenki vie aikaa enemmän ku puhuminen, ja vaatii sitä ajattelua. Tietty joillaki se huomiohuoraus valitus itku alkaa ihan pienestä asiasta. Mut toisaalta eihän kenenkää oo pakko lukee sellasta jollei halua? :D Jätät vaan ite lukematta ni problem solved. :)

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti samaa mieltä; angstaaminen on ehkä vittumaisinta mitä tiedän. Voi buuhuuhuu ja otan osaa, jos jollakin menee kurjasti, mutta kun totuus on, että jos menee OIKEASTI kurjasti, niin ne syyt ovat VÄHÄN eri tasoa kuin "voi kun mua taas ahistaa ku mun vanhemmat ei päästäny mua bileisiin ja nyyh ja kyynel".

    Aamen koko tekstille.

    VastaaPoista
  5. http://peter-hairspray.blogspot.com/2012/03/katsotaan-osaanko-d.html

    haastoin sinut :D katso linkki.

    VastaaPoista
  6. Haastoin sut >:]
    http://kuolemanhuone.blogspot.com/2012/03/tajusinko-oikein-owo.html

    VastaaPoista