torstai 17. toukokuuta 2012

Haastepostaus: Miten minusta tuli tällainen?


Okei, koitan suodattaa tästä tekstistä kaiken ylimääräsen ja turhan pois ja koitan saada tän mahdollisimman kiinnostavaksi. Mutta nyt on kyllä vihdoinkin aika saada tää tänne, onha tätä venattu jo jostain alkuvuodesta asti, mutta neiti laiska ei ole vaa saanu aikaseks laittaa tätä tänne. Ja anteeks oikeesti kun noi kuvat tulee noin tyhmästi mutten jaksa tapella niiden kanssa. nauttikaa.

Oon pienestä pitäen ollut vähän muita lapsia erilaisempi. Se johtuu mun perheestäni – vanhemmista ja sisaruksista. Oon ollut viimeinen lapsi, mutta ennen muo mun vanhemmilla ei ollut rahaa ostaa kokoajan uusia ja hienoja leluja tai vaatteita. Eipä se oo silti koskaan ollu mikään ongelma, ja nyt kun myöhemmin kelaan, niin oli se aika coolii, että sai käyttää omaa mielikuvitustaan ihan rajattomasti. Oon siis aina leikkinyt erilaisia leikkejä, kun muut lapset. Leiken alussa paljon sisarusteni kanssa, joskus 4-5 vuotiaana sain ekan kaverini, kenen kanssa mm.pyydystettiin sisiliskoja ja kimalaisia, leikittiin dinosauruksilla, pikkueläimillä ja keppihevosilla.

En oikeastaan koskaa penskana ollu surullinen, paitsi ny varmaan sillee, kun kaikki lapset joskus. Välillä vaa kiukuttaa ja suututtaa ja sit kiljutaan ja itketään ja raivotaan. Sellasta se mullakin oli. Aina kun olin angstissa niin käänsin lippiksest lipan sivulle ja tein sellasii kuolakuplii. hmm... Oon myös pelänny hämähäkkejä pienestä asti, pelkään niitä edellee ihan kuollakseni. Kaikki mun kaverini tietää sen, nyt se on vielä ihan official mun lukijoidenkin keskuudessa.

Kuten varmaan silti tiiättekin, musiikkikin on vaikuttanut mun aatteisiini paljon, mutta oon kuunnellu paljon Englannin kielistä musaa, vasta joskus ekalla luokalla rupesin kuuntelemaan Teräsbetonia, jonka takia leikein sit paljon keskiaikasia leikkejä, ja tykkäsin erityisesti siitä biisistä, missä laulettiin ”ketä vierellämme rohkenee ratsastaa, sitä voima ja kunnia edessä odottaa” een mä muista mikä biisi se oli, enkä erikoisemmin viel sillon tajunnu sitä sanomaa, mutta tykkäsin siitä silti. Se sai mut tuntemaan oloni kauheen rohkeaks.

Ekalle luokalle mennessäni sain kuulla tosi paljon mun sukunimestäni, muo haukuttiin paljon sen takia, mutta ei se haitannut muo. Kotona kukaan ei koskaan sanonut, että ”jaahas, otetaas yhteyttä opettajaan ja käsketään sitä sitten sanomaan kiusaajille, että olkaas hiljaa” mikä on mun mielestäni hyvä, koska tiesin jo tolloin, ettei se oikeesti auttais yhtään mitään. Ja olin tosi ylpee omasta sukunimestäni, oon siitä vieläkin ylpeä, sen kautta oon saanu kyllä kivasti erilaisia lempinimiä, joiden alkuperäinen tarkotus on lähestulkoon aina ollu loukata muo enemmän tai vähemmän. Ja jos kukaan näiden lempinimien keksijöistä lukee tätä tekstiä niin lemme tell ya – se ei ole ikinä loukannut muo, kultaseni.

Esiintyminen on musta aina ollu kivaa, oon tykänny esiintyä mm. kaikissa koulujen näytelmissä yms. oon ollu mukanakin yhdessä ja toisessa ja mun kolmannen luokan opettaja aina kehui muo sen takia. Olin rohkee ja tykkäsin jo silloin ilmaista itteäni paljon. Niihin aikoihin panostin myös tosi paljon kouluarvosanoihin, myöhemmin sitte tuli vähän höllättyy kouluun panostamista, ja se tuntu aluks tosi vaikeelta, muistan, kun itkin joskus 4lk vessassa sitä, kun sain matikan kokeesta 8+... muistelen nyt viimekoetta, mistä tuli 5 ja olin silti aika tyytyväinen..hmm..
 

Tolloin olin myös tosi tarkka, vähän ehkä pinnallinenkin, tykkäsin siivota, olin kiltti oppilas ja viittasin tosi usein. Neljännen luokan todistuksessa mulla oli 4 kymppiä ja olin shokissa, kun viidennen luokan joulutodistuksessa ei ollutkaan yhtään kymppejä. Se vaikutti paljon mun motivaatiooni, vaikka tiesin jo silloin, että mun sen aikainen opettajani ei tykännyt musta yhtään. Kävin tosi monissa puhutteiluissa 5lk:n aikana, koska tappelin tosi paljon, mutta vaikkei se tappelu aina ollutkaan mun syyni, se silti laitettiin mun syykseni. Puolustin itsenäni ja sekö sitten oli väärin.. Olin silti tollon todella huumorintajuton perfektionisti, näin jälkeenpäin en yhtää ihmettele, että jouduin kokoajan sanaharkkojen ja tappeluiden takia mitä turhimpiin kuulusteluihin.

Tolloin sain myös ekaa kertaa kuulla, että oon tosi lahjakas kirjoittamaan ja piirtämään. Piirsin ja kirjotin kyllä joo tohon aikaan paljon, huomattavasti enemmän, kun nytten, mutta hei, olin 5lk ja mun äikän opettajani pyysi muo kirjottamaan sille stooreja, mitkä sitte tulostin ja toimitin sille, olin aika ylpeä itsestäni sillon. Tykkään kyllä siitä opettajasta vieläkin, juttelen sen kanssa aina, jos vaikka satutaan ruokalaan samaan aikaan.

6lk ....
6lk oli osittain vähän meh. Hoitelin kyllä pahimmat teini-angstini sillon, vaikka se ei aina siltä vaikuttanut. Aattelin silloin, ettei kukaan varmaan koskaan tuu rakastamaan muo ja etten ikinä kyllä aio alkaa meikkaamaan. Hohhoijaa..
6lk:n loppupuolella rupesin sitte kapinoimaan vanhemmille tosi paljon, osittain siks, koska mulle suututtiin tosi turhista asioista. Muistan edelleen, kun sain huutoa siitä, että olin hyppiny trampoliinilla, ja sanoin, että mun pääni on kipeä.. Jopa mun siskoni huusi mulle sillon, ja se meni jotenkin over my head, mikä ihmeen ongelma siitä piti kehittää.. Sain myös tohon aikaan kuulla paljon tota ”et sä oikeesti oo tollainen!”, joka ei kyllä koskaan oikeen vakuuttanut muo. En oo ikinä yrittänyt olla mitään muuta, kun itteni, ja jos tuut sanomaan mulle, etten oo oikeesti tällainen, se tarkottaa sitä, ettet vaan tunne muo. Valitan.

7lk alku...
7-luokalle mennessä mulla ei ollut poikkeuksellisia fiiliksiä. Muistan seiskan ekan päivän. Mulla oli sininen pitkähihanen, missä oli pöllön kuva, joku omituinen kaulakoru ja siniset rikkinäiset farkut. Mun tyylini koko tolloin tosi paljon muutoksia, jossain vaiheessa raiskasin ihan hullun lailla erilaisia värejä ja kuvioita, leikkasin hiukseni tosi lyhyiksi ja värjäsin niitä tumman ruskeella (myöhemmin punaruskeella), aloin meikkaamaan tosi vähän. Muistan ekan päivän, kun uskaltauduin laittamaan kajalia kouluun. Se oli jo 7 kevätpuolella, ja tyyli oli aikalailla rock-vivahteinen sillon. Mulla oli ihan ohut rajaus silmissä ja musta se sopi mulle hyvin. Letti kasvoi ja jossain vaiheessa vetäsin toisen puolen siiliks ja värjäsin sen vaaleaksi.




7lk loppu
8lk alussa meikkasin tosi paljon, tupeerasin hiuksia pystyyn ja käytin sellasia vaatteita, joita en enää kyllä varmaa kovasti päälleni pistäis (ja suurin osa niistä on suuria mulle vieläkin), mutta pidän kyllä persoonallisuudesta edelleen kiinni ja nykysin mun tyyliini vaikuttaa tosi paljon Axl Rosen, Slashin ja Kat Von D:n ja Simon Cruzin pukeutumistyyli. Ja nääkin on vaan vaikutteita, jos näen kaupassa jonkun kivan paidan tai vaatteen, mikä poikkeaa mun pukeutumistyylistäni jotenkin, en jätä sitä ostamatta, vaan koska se ei oo rock. Ei mun pukeutumistyylini yksinään tee musta rokkaria, jos tekis niin olisin suht poser. aamen.

helmi- maaliskuu

maaliskuun alku ihan. tarkka päivämääräkin mielessä koska
nojoo oli jännä päivä (clarissa huomaa toi paita ja tajua!)



pari viikkoa sitten kera ylivalottuneisuuden korostus

Nuorempana (okei, vielä viimevuoden alkupuolellakin) oon pelänny tosi paljon yksin olemista. Koitin aina kerätä paljon porukkaa ympärilleni, mutta joskus viimevuoden syksyllä tapasin erään, kuka opetti mulle, ettei yksin oleminen oo itseasiassa niin paha asia. Hetken mulla kesti totutella tohon ajatukseen, mutta nyt jopa tarvin omaa aikaa yksin ja nautin yksin olemisesta tällä hetkellä melkeen yhtä paljon, kun vaikkapa musiikista.


joulukuu, jouluaatto
tammi-helmikuu

4 kommenttia:

  1. mä en haluu tajuta siit päiväst mitää D:

    ja vois iteki joskus tulevassa tehä tällasen kunnollisen jutskan ;D

    VastaaPoista
  2. Ihana tämmönen erilainen blogi :)

    marriy.blogspot.com

    VastaaPoista