tiistai 5. kesäkuuta 2012

Shout + day 8 & 9

Oon taas oikeastaan vedelly hirveetä kujailua tän koko alkuviikon. Mulla ei ole edes mitään kuvia, miinus tää siskokuva, joka napattiin tossa sunnuntai-iltana (muistaakseni? :D)
 

sanokaa ny joku ettei me näytetä kaksosilta!
vanha kuvatus. kattokaa tota hiuksien määrää!
Tänään oon ollut tosi laiska. Oon vaan ollut oikeastaan kotona, välillä menny ulos (sillon, kun aurinko suvaitsi tulla näkyviin) ja lueskellu kirjaa ulkona ja koittanu saada jotain kesäfiiliksiä. Se jotenkin tuntuu nytten ihan supervaikeelta. Ehkä tää sää tekee jotain, mutta ehkä myös se, että on taas miljoona asiaa mitkä sekottaa meikäläisen päätä. Osa niistä on kyllä ihan positiivisiakin asioita, kuten..

Mötley Crüe, Hardcore Superstar ja Crashdïet Helsingissä, samassa tapahtumassa, tällä viikolla. En voi käsittää ihan oikeesti vieläkään. Mähän olen menossa tonne, oon hankkinu lipun varmaa jo puol vuotta sitten ja nyt vasta rupeen tajuumaan, että tässä nyt on vajaa kaks päivää aikaa ja lähetää aijelee tonne. Holy shit!

Tosiaan, todistus oli mitä oli, en sano, että se nyt oli paras mahdollinen, mutta kaikista maikkojen puheista huolimatta pääsin läpi tästäkin vuodesta. Hassuu ajatella, miten paljon oon oikeesti muuttunu vuoden sisässä... Vaikka välillä kyllä tulee kaivattua jotain semmosia aikoja elämästä, millon olin oikeesti varmaan maailman onnellisin ihminen. Osa niistä jaksoista oli vielä semmoisia tosi pitkiä, olin hyvällä tuulella poikkeuksetta joka päivä. Jaksoin tehdä kaikkea. Elin hetkessä. Vaikka en nyttenkään oo mitenkään angstissa, en oo myöskää super onnellinen. Enkä oo oikeen mitään siitä väliltäkään. Ei voi tajuta.

Randomeista höpinöistä jonkinmuotoiseen aiheeseen, kuvahaasteeseen, jälleen!





En mä tiedä mitä tähän ny selittäis. Hades on nimi, manalan herra. Herralla lienee asennetta, siks mä siitä diggailenkin. Oon myös kattonu Herkulesin satamiljoonaa kertaa, osaan varmaan kaikki vuorosanat siitä ulkoa. Synkkiä salaisuuksia..




Jim Morrison. Tähänkään paha oikeastaan laittaa mitään kuvailua. Lisäksi koko jätkä ei ole enään edes elossa. Mutta sanotaanko, että olis hieno ollut tietää, että mitä tän tyypin päässä oikeesti liikku. Olis ollu hieno kuulla sen näkemyksiä ja mielipiteitä enemmän, olis ollu hienoo puhuu sen kanssa. Olis kaiken kaikkeaa ollu hieno tuntee koko jätkä. Morrison oli itseasiassa toinen vaihtoehto siihen kenen kanssa olisin halunnu vaihtaa elämää-juttuun. 


Semmosta että. Kiitos muuten kaikille lukijoille, teitä on taas tullu lisää, valitan etten voi oikeesti lisäillä itteeni nyt minnekkään lukijaks, koska tää blogger on lievästi sanottuna fucked up. Kiitos kuitenkin.

2 kommenttia:

  1. Miten mäki aloin vasta tajuamaa sunnuntaina: heeeeei ostin sen lipun 2.tammikuuta ja se keikka olis tossa torstaina... eikä ooo... eiku.... okei... what... O_o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jooh, sama juttu! :D aika menee liian nopeesti tai jotain

      Poista