sunnuntai 11. elokuuta 2013

yön valot hakkaa tajuntaa


En tiedä mitä sanoa. vai pitäisikö sanoa mitään. Oon kerrankin sanaton. Viimeinen 
lomaviikko oli erilainen mitä koskaan olisin kuvitellut. Näin kaikkia ihania ihmisiä ja tein 
kaikkia ihania ja vähemmän ihania juttuja. Olin helvetin elossa. Nyt näen taas painajaisia.
Ei hätää, tiedän mistä se johtuu, tiedän mitä se on. Ei mitään suurta.
 
No mun pitäisi aloittaa tää lause kyllä samalla tavalla kun tuo ensimmäinenkin. 
Tämä kesä. Kaikki siinä. En vaihtaisi mitään. Mihinkään. Oon saanut uusia ystäviä, kokenut uusia asioita, ottanut kielikorun, tatuoinnin, viettänyt öitä pihalla, uinut alusvaatteet päällä, käynyt keikoilla, itkenyt, nukkunut teltassa keskellä ei mitään, seikkaillut, hakannut
päätä seinään, nauranut, huutanut, leikannut vitusti kurkkua, istunut sateessa puun
alla, tehnyt kaiken sen mitä pitikin ja vähän enemmän, ei en tiedä. ei se kaikki mahdu tähän.
Oon vetänyt keuhkot niin täyteen elämää ja pitkästä aikaa pysähdyn ja toivon ettei jokin 
kova isku paiskaa ilmoja pihalle. 
Kovasti koitan olla sanomatta tätä ylisiirappisesti mutta kiitos kaikille teille, ketkä ootte
tehnyt mun kesälomastani näin käsittämättömän. Oon maailman huonoin ihminen 
sanomaan tätä koska en yksinkertaisesti osaa, mutta hei mä yritin ! En osaa kirjoittaa nyt
yhtään enempää, tää on vähän tajuton fiilis. Jatkan nyt vain piirtelyä ja juon kupin teetä.
 
ps. pian on taas maanantai.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti