maanantai 23. syyskuuta 2013

et usko tai et tahdo nähdä vaan.




Oli ehkä pakko miksata tähän vähän alkusyksyn kuvia koska tää loppusyksy alkaa
kuvottamaan muo. Emmi astui sienen päälle ja tajusin silloin kuinka ällöä syksy on. Enkä
oo vielä ommellut yhtäkään lehteä takaisin puuhun. No ne on jo ihan kamalia muutenkin.
Mutta ei kaikki ole kamalaa. Oon tunneseikkaillut. Laittanut suolaa leivän päälle. Kiitti
Irma kun opetat mulle outoja tapoja. Sain kirjeen jossa oli ruusuteetä. Äiti
korjasi mun jeesus-korun mutta se meni heti rikki. Kiva. Kissapanikointia. Vanhaa Mansonia
ja vähän vihaisia ajatuksia samalla kun kävelee kaatosateessa ja kiertää syviä vesilätäköitä.
Välipalaa ja huumepastilleja. Hiusten värjäilyä. Elämää. Vertauskuvallisia tarinoita.
Erittäin ärsyttäviä painettuja laineita. En tee sitten niitäkään kenellekkään. Kammatkaa
omat kiharanne. Ainiin ja ps, opettakaa joku muo piirtämään uudelleen kun en osaa.
Ei mulla muuta. Arvatkaa mitä aion nyt juoda. Joo. Teetä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

ja jos en sano enää sanaakaan, älä sano enää sanaakaan


En tiedä tunnistatteko, mutta hei mä olen kummassakin kuvassa.
Ja noiden kuvien väliin mahtuu vain muutama hassu kuukausi. Naurattaa vähän.
Tänään on ollut tosi kylmä päivä. Tee ei edes lämmitä. Mun päiväkirja hajosi
ja koitan pelastaa sitä tosi oudolla tavalla. Toivottavasti onnistun. Muuten en enää
ikinä kirjoita yhtään mihinkään vihkoon. En mihinkään. Mitään. Ja poltan
mun päiväkirjan rippeet niin, että se tuntee olonsa viikingiksi. tai noidaksi. tai kuninkaaksi.
Tein tänään uuden bannerin kun muo inspasi kymmenen minuutin ajan. ehkei sitäkään.
Ja unohdin puolet mun ideasta niin se inspiraatiokin kai oli vain unta.
Huomenna menen kouluun, tuntuu etten olisi ollut siellä ikuisuuteen. Toivottavasti
osaan vielä kävellä sinne. Aika on ihan omituinen käsite. Taidan vihata sitä.

maanantai 9. syyskuuta 2013

vedä minut tyhjyyteen





Tulin juttelemaan viikonlopusta ennenkun kirjoitan sen päiväkirjaani.
Taaskaan mulla on ei yhtään kuvaa perjantailta-sunnuntailta. ja jos on niin ainakaan ne ei ole
mulla. Mutta toivottavasti mun viimeviikkoiset kuvat ovat ihan fine. Mutta apua. kuinka
voi olla niin täydellistä. Vaikeaa kirjoittaa kaikki niin kauniisti miten se ikinä
tapahtuikaan. Ihmisen ja jumalan kasvot. Valo saa mut vieläkin vähän sokeaksi.
Mistä tulee onnelliseksi? Siitä, kun joku puree sun reiteesi kamalan mustelman.
Tai siitä, kun joku hakee sulle ojan pohjalta rappioromanssihuuruissa kukkakimpun. Siitä
kun joku kertoo sulle salaisuuksia mitä kukaan muu ei saa koskaan kuulla. Kun
joku kuiskii sulle asioita niin hiljaa, että täytyy pidätellä hengitystään kuullakseen kaiken.
Elämästä, ihmisistä, maailmasta, hulluudesta, käsittämättömyydestä. Siitä joo
ehkä tulee vähän onnelliseksi. En tee listaa asioista mistä tuun onnettomaksi kun se olisi
typerää. Ella, tuotko mulle barbijuomaa nyt kun oon kipeenä? Se ehkä auttaisi.
 Kuuntelen näköjään uniklubia. Kohtuuttoman kirjaimellisia rakkauslauluja.
 Janita, nyt oikeasti. 

maanantai 2. syyskuuta 2013

mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa


Hei siinä teille vähän rakkautta ja minä kaksi vuotta sitten. TAHDON
nuo hiukset takaisin. Ja tuon korun. Se meni rikki kun paiskauduin sauna open airissa
kaidetta vasten. Ihana päivä. Muistoja. Oli kesä. Miksei enää ole?
On ihan ällösyksyä. Tahtoisin ommella lehdet takaisin puihin. Keltainen on ihan kaunis
väri. Ei se varmaan haittaisi puita. Haluaisin taas kertoa tosi paljon kaikkea
mutta en taida osata taaskaan. Mun viikonloppu oli tosi kiva. Vaikka vähän valvoin
kun mun mieleen heräsi aina uusi kysymys täysin samalla hetkellä, kun olin
vaipumassa uneen. Kysymyksiä, kysymyksiä. Ajatuksia. Liikaa. Te ette edes halua
tietää mitä kaikkea yhteen mieleen voi mahtua. Avaruus. vähintäänkin.
Luen vanhoja hajanaisia päiväkirjamerkintöjä. Ihmettelen mihin mun kalenteri on hukkunut.
Tarvitsen vielä vähän teetä ennenkun menen nukkumaan. Tarvitsen vielä vähän unta
ennenkuin herään. Tarvitsen vielä vähän aikaa ennenkuin osaan taas ajatella
niinkuin silloin joskus ennen. Kuunnelkaa pink floydia. Tehkää ihmeitä. Olkaa sekaisin.