maanantai 2. syyskuuta 2013

mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa


Hei siinä teille vähän rakkautta ja minä kaksi vuotta sitten. TAHDON
nuo hiukset takaisin. Ja tuon korun. Se meni rikki kun paiskauduin sauna open airissa
kaidetta vasten. Ihana päivä. Muistoja. Oli kesä. Miksei enää ole?
On ihan ällösyksyä. Tahtoisin ommella lehdet takaisin puihin. Keltainen on ihan kaunis
väri. Ei se varmaan haittaisi puita. Haluaisin taas kertoa tosi paljon kaikkea
mutta en taida osata taaskaan. Mun viikonloppu oli tosi kiva. Vaikka vähän valvoin
kun mun mieleen heräsi aina uusi kysymys täysin samalla hetkellä, kun olin
vaipumassa uneen. Kysymyksiä, kysymyksiä. Ajatuksia. Liikaa. Te ette edes halua
tietää mitä kaikkea yhteen mieleen voi mahtua. Avaruus. vähintäänkin.
Luen vanhoja hajanaisia päiväkirjamerkintöjä. Ihmettelen mihin mun kalenteri on hukkunut.
Tarvitsen vielä vähän teetä ennenkun menen nukkumaan. Tarvitsen vielä vähän unta
ennenkuin herään. Tarvitsen vielä vähän aikaa ennenkuin osaan taas ajatella
niinkuin silloin joskus ennen. Kuunnelkaa pink floydia. Tehkää ihmeitä. Olkaa sekaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti