maanantai 9. syyskuuta 2013

vedä minut tyhjyyteen





Tulin juttelemaan viikonlopusta ennenkun kirjoitan sen päiväkirjaani.
Taaskaan mulla on ei yhtään kuvaa perjantailta-sunnuntailta. ja jos on niin ainakaan ne ei ole
mulla. Mutta toivottavasti mun viimeviikkoiset kuvat ovat ihan fine. Mutta apua. kuinka
voi olla niin täydellistä. Vaikeaa kirjoittaa kaikki niin kauniisti miten se ikinä
tapahtuikaan. Ihmisen ja jumalan kasvot. Valo saa mut vieläkin vähän sokeaksi.
Mistä tulee onnelliseksi? Siitä, kun joku puree sun reiteesi kamalan mustelman.
Tai siitä, kun joku hakee sulle ojan pohjalta rappioromanssihuuruissa kukkakimpun. Siitä
kun joku kertoo sulle salaisuuksia mitä kukaan muu ei saa koskaan kuulla. Kun
joku kuiskii sulle asioita niin hiljaa, että täytyy pidätellä hengitystään kuullakseen kaiken.
Elämästä, ihmisistä, maailmasta, hulluudesta, käsittämättömyydestä. Siitä joo
ehkä tulee vähän onnelliseksi. En tee listaa asioista mistä tuun onnettomaksi kun se olisi
typerää. Ella, tuotko mulle barbijuomaa nyt kun oon kipeenä? Se ehkä auttaisi.
 Kuuntelen näköjään uniklubia. Kohtuuttoman kirjaimellisia rakkauslauluja.
 Janita, nyt oikeasti. 

2 kommenttia: