maanantai 14. lokakuuta 2013

mut tehtiin lasista



Onnellisuuden, turhautuneisuuden ja erinäisten hajoamispisteiden diasarja pyörii mielessä. Toivon,
että mun maailmani hetkenaikaa voisi olla vain mustaa ja valkoista. Edes sen aikaa, että
saisin muutaman ongelman ratkottua. Tänään kuitenkin otan lomaa siitä. Juon maailman ihaninta
teetä, jonka nimi kuitenkin muistuttaa ahdistavalla tavalla ajasta, jonka haluan hylätä mahongin
väriseen arkkuun, jossa suurin osa mun menneisyydestäni lepää. Toisinaan herää pieni pelko siitä,
että hetkenä jolloin kaikki tuntuu olevan vihdoin ehjää se arkku avautuu ja sen teräaseet pilkkoo
mut jälleen atomeiksi. En uskalla vielä laittaa tavaroita sen arkun päälle, koska nekin särkyisivät
sen avautuessa. Mutta ehkä jonain päivänä vielä.
Verkkokalvoilla on miljoonia kuvia erilaisita tapahtumista ja tunteista. Ja kuinka elävä muistikuva
mulla tulikaan sunnuntaina, kun avasin ikkunan ja aurinko lämmitti vielä. Se lämmitti täysin samalla
kuin vapaa nekalan jälkeisenä aamuna, jolloin istuttiin tyttöjen kanssa lasiterassilla ja päiviteltiin
kuinka on kuuma ja voi vitun vapaanekala. Hassua miten tyhjässä kaksi rataa voi törmätä yhteen.
Ja hassua miten vieläkin tää kaikki tuntuu joidenkin diasarjan kuvien kohdalla hullun epätodelliselta.

5 kommenttia:

  1. musta tuntuu et se oli joku muu vitun ku vapaa nekala XDDDD

    VastaaPoista
  2. heihei tee huonepostaus joskus! se olis kiva c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heii, joo mä voisin kyllä tehdä tässä ensiviikolla. kiitos kovasti ehdotuksesta hihi :>

      Poista