tiistai 8. lokakuuta 2013

tulethan tanssimaan veitsen terällä?



Moi syksymasennus. Haluan kirjoittaa sulle nyt juttuja.
Ja kiittää siitä, että et ole vielä tullut kylään. Älä tulekkaan. Naulaan oveni kiinni.
Laitan verhot ikkunan eteen. En vastaa sun soittoihin. Et edes halua tietää kuinka hauskaa
mulla onkaan ollut ilman suo. Voi kuinka paljon olen nauranut ja hymyillyt. Ja kuinka paljon
olen tehnyt kaikkia ihania ja hassuja asioita. Niinkuin nauttinut epäranskalaista wannabe-
keskiviikko viiniä kahvilassa tiistaina. 
 Unohtanut ostamani aurajuuston kauppaan ja selittänyt sitten kuinka ostin aurajuustoa. Saanut maailman ihanimpia puheluita missä
mulle esim. kerrotaan kuinka mua kohtaan tuli kamala kaipuu kun salil eka salil vika-alkoi
soimaan. Ostanut viimeisillä rahoillani lahjanuudelit jotka unohdin lopulta omaan reppuuni.
Ja ennen kaikkea, oon saanut mun tunteeni ehkä vihdoin takaisin. Ja rakas
masentuneisuus, mä solmin niistä nyt lyhteen ja piilotan ne mun kaoottiseen huoneeseeni,
mistä et löydä niitä vaikka kääntäisit koko sekasorron ylösalaisin. Sun vuorosi itkeä. Mä
vaikka jatkan tätä iltaani. ja elämääni. 

6 kommenttia: