tiistai 11. helmikuuta 2014

kysy mitä tahansa, vastaan vain valheilla


Olen miettinyt ääneen tätä asiaa melkeimpä liiankin usein: onko onnellisuuden ja surullisuuden
välillä samanlainen raja, kuin hulluuden ja nerouden välillä? onko se aivan yhtä hailu? Koska jos on,
niin mun on pakko sanoa, että olen pulassa.
Jos mussa olisi viivakoodit, niin oon aika 110% varma siitä, ettei yksikään viivakoodinlukija pystyisi
määrittelemään mua millään tavalla. Ja joskus mä mietin myös sitä, onko se hyvä vai huono asia.
Nää kuvat ei taaskaan sovi ollenkaan yhteen.. ehkä yritän ensikerralla enemmän.