keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Éblouie par la nuit à coups de lumières mortelles. Faut-il aimer la vie ou la regarder juste passer?

  Olisikohan mulla taas pitkästä aikaa jotain oikeasti maininnan arvoista asiaa.
That I don't know. Mitä mun pariin viikkooni on mahtanut sisältyä?
Löysin kalenterini alkuviikosta. Tai viimeviikon lopulla. Noniin. Se ajatajun takaisin
saaminen oli näköjään joku harhakuvitelma. Kuitenkin, olen oikeastaan viettänyt useampia
tunteja sen selailuun, täyttämiseen ja hyper nauru/itkukohtausten hillitsemiseen. Olen viettänyt
liian vähän aikaa itseni kanssa, ja erittäin ihanasti aikaa kaikkien kummajaisten keskellä, mitä
joskus erehdyn kutsumaan ystäviksi. Olen unohtanut miten teetä juodaan ja opein sen tänään uudel-
leen. Päässäni on soinut pelottavan paljon yksi ja sama biisi, minkä nyt tajusin soivan radiosta.
Tarkalleen ottaen olen tehnyt niin paljon asioita, että mun on pakko nyt
oikeasti pysähtyä edes ihan sekunniksi. Ihan vaan hetkeksi. Koska näyttää siltä, että olen vihdoin
oppinut pois siitä liikamiettimisen kirouksesta, mutta en ole osannut ihan tasapainottaa kaikkea
vielä. JinJang-homma ei toimi niinkuin pitäisi. Mutta kyllä se tästä, lupaanlupaan.

Tänään heräsin auringon paisteeseen ja mun aamutupakka maistui paremmalta kun pitkään, pitkään
aikaan. Mua on hymyilyttänyt aamusta alkaen vain koko ajan, vaikka oonkin ihan pirisen ja
kuumeisen näköinen. Tänään on hyvä päivä olla Janita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti