maanantai 28. huhtikuuta 2014

pikkutyttöjuttuja ja kevätkuvia.

Viimeviikolla mulla oli keskiviikko vapaa ja pyhitin sen päivän sille, että saan kerrankin unohtaa
koulun ja kaikki sen tuottamat paineet ja leikkiä vain olevani se pikkutyttö jolla oli kestonuha ja
yskä koska nukkui valtaisan pehmoleluvuoren alla jokainen yö piilossa aikuisuudelta ja
velvollisuuksilta. Miksei maailma anna mun olla sellainen enää? Miksi koulu ja tulevaisuus ja
kaikki tämä valtaisa kevätstressi?
Musta vaan tuntuu, että mitä vanhemmaksi mä tulen,
sitä enemmän muistutan sitä tyttöä. Tai sitten en oo vaan koskaan muuttunut. En kyllä ehkä haluak-
kaan. Aikuisuus ei ole mun juttuni.
Miksi musta nyt vaan tuntuu ettei tää teksti tule ulos millään. Sataviisimiljoonaakuusikymmentäkahdeksan asiaa, mitkä sanoisin kovin mielelläni mutta ne kaikki
ovat näköjään päättäneet pysyä mun päässäni vielä toistaiseksi. oh well, ehkä oon parempi seuraavas-
sa postauksessa. Nyt vain kuuntelen pink floydia ja juon teetä ja mietin kahvia. Ja sitä, että miksi
kaikki tykkää perhosista kun mun mielestä ne on rumia ja ällöttäviä ja epäkohteliaita. Mietin myös
miksi mä enää edes kirjoitan kun mun juttujeni taso alkaa olla kovin alhaista........
ps, viettäkää maailman kivoin vappu vaikka on luvattu sadetta. Mä aion ainakin mennä ulos ilman
sateenvarjoa ja tehdä tästä vapusta paremman kun viimevuotisesta. ja pps, sanokaa mulle jotain kivaa. pus.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

juttuja.

Olen päättänyt että elämä on jees. Ja se on paras päätös so far. Sanna muutti uuteen ihanaan kotiin
ja olen viettänyt siellä kovasti aikaa. Mun pinkki puhelin meni rikki ja huoltoon yhy. Mulla on
jo nyt ikävä sitä. Varapuhelin vihaa mua ja minä häntä. Ei tulla toimeen. Jirko antoi mulle paljon
lahjoja ja pizzaa. Muuan Markus nimesi meidät Jörgeniksi ja Tatjanaksi. Leikkasin uudestaan
otsahiukset mutta ne on taas kasvaneet liian pitkiksi enkä tiedä mitä teen niille. Haaveilen maailman
ihanimmista kesätukasta ja tatuoinneista ja teestä ja kesästä ja nyt kuuntelen itsemurhabiisiä ja nauran
ja musta tuntuu että se on hyvä merkki?

Koitan oikein miettimällä nyt miettiä, että mitä voisin valittaa tähän.
En keksi mitään. PAITSI oon kyllästynyt siihen, että mulla on kaapissa vain yhtä ja samaa teetä.
Ja sitä ällöä keltaista teetä, mutta en koske siihen pitkällä tikullakaan. Tahdon oman teekaapin tai
huoneen tai vaikka teetalon, teekartanon, teelinnan, teekuningaskunnan. Ihan mitä vain. Ostakaa mul-
le joku sellainen niin lupaan etten ikinä enää puhu koko juomasta sanaakaan. Okei en lupaa. huijasin.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

joskus tarvitaan 20 sekuntia rohkeutta

Mun piti tehdä onnellisuuslista, mutten osaa. Mun piti kirjoittaa vain jotain, mutten osaa sitäkään.
Mun piti myös tänään etsiä puuvajasta avain, mutta en onnistunut siinäkään. Tosin se ei ollut mun
vikani, sieltä ei löydä kukaan yhtään mitään, for real. "eti se avain, se on siellä niin", jaa aivan.
Onneksi tää puuvaja ei ole täytetty puolella mun perinnöstäni, minkä luultavasti joskus saan tän talon
mukana.
  Viikot on koostuneet suunnattomasta väsymyksestä, mutta myös jostain kovin rauhoittavasta
tunteesta, jonka nimeä en tiedä. Ei se mitään, oon kovin onnellinen ja tyytyväinen itseeni ja siihen
mitä mun elämäni sisältää. Also, olen onnellinen näistä mun venäläisistä tupakka-askeista, koska
niissä on hienoja kuvia. Okeiokei, mun elämänlaatuni ei luultavasti ole siis kovin kohollaan, kun
jaksan innostua jostain noinkin masentavasta. Olo erityisen viiskyt senttii. Nyt keitän lisää teetä.


ps, käykää katsomassa Emilian videopostaus. Se on söpö.