perjantai 4. heinäkuuta 2014

ei kierot nuolet voi koskaan lentää suoraan


En ole varma siitä, että tulenko ikinä julkaisemaan tätä kirjoitusta, mutta ainakin yritän parhaani. Oon vaan ollut kaikkialla ja en missään niin paljon, etten ole varma osaanko kertoa teille mitä juuri nyt mietin, tunnen ja mitä mulle ylipäätään kuuluu.

Koitan miettiä tätä päivää. Koska tässä päivässä on jotain hassua. Oon ollut niin omissa maailmois-
sani koko päivän, etten ole oikein tajunnut tästä todellisuudesta mitään. Oon piirtänyt, juonut about
neljä litraa teetä, kuunnellut musiikkia, miettinyt, pohtinyt, miettinyt, miettinyt. Ihme kyllä, olen
täysin tyyni ja rauhallinen. Mihinkään ei satu. Mikään ei tunnu. Ja olen päättänyt, että se on tänään
hyvä asia. Jos tämä jatkuu vielä huomenna saatan vähän huolestua itsestäni.

Yhtä asiaa en voi tajuta: tästä kesästä on yli puolet eletty. Aika menee aivan liian nopeasti vaikka en
ole tehnyt yhtään mitään. Hassua sekin: viimekesänä en ollut päivääkään aloillani, halusin elää ja
nähdä ja kokea ja blahblah. Tämän kesän olen ollut erinäisissä paikoissa, täysin aloillani koko ajan.
Ja mua ei harmita ollenkaan, päinvastoin, tää on ollut paljon nautinnollisempaa. Hetkessä eläminen
ja tekemättömyys on maistunut paremmin, kun mikään. Rakastan tätä. Niin paljon. En halua, että
tämä kesä loppuu ikinä. En halua koskaan enään palata takaisin todellisuuteen. Oon kovin mielelläni
täällä muurien takana, omassa pikku maailmassani, joka koostuu asioista mitä rakastan. Tämä sopii
mulle paljon paremmin kun teidän maailmanne.