tiistai 12. elokuuta 2014

mitä nyt tapahtuu?


Kirjoittamista, teetä, musiikkia, kahvia, kahvia, kahvia. Kesäloma loppui ja yritän
tänään psyykata itseäni parhaan mukaan mahdollisimman kauas hermoromahduksesta. Tää
päivä ei vain oikein tsemppaa mua. Mutta voi ei, tahdon kertoa maailman ihanimman jutun.

Olin kovin kiukkuisena Rauman bussiasemalla ja manasin kelaa alimpaan helvettiin mielessäni.
Näin hellyyttävän upcider-eläkeläismiehen, joka lopulta tarjosi mulle tupakan ja sanoi, että mun päiväni kääntyy hyväksi. Hymyilin koko bussimatkan. Tosin mun hymyni kyllä
kuoli kun palasin kotiin ja tajusin ettei mulla ole avainta ja akkua oli alle 10% jäljellä, mutta
sen 50 minuutin ajan olin kykeneväinen unohtamaan tämän päivän ja kaiken muun typerän.

Mulla tulee ikävä tätä kesälomaa ja erityisesti jotain kesäpäiviä. Ne ovat olleet sellaisia päiviä,
milloin mikään ei ole mennyt pieleen. Täydellisiä. Kaikki on nyt paremmin kun aiemmin.
Ihan sama vaikka tää päivä on ollut kamala, ihan sama jos huominen on samanlainen,
en jaksa tällä hetkellä ajatella mitään. Menen nyt katsomaan jotain tyhjäpäistä elokuvaa ja toivon
että alienit hakee mut pois tältä planeetalta.